Huhtikuu 2017

18.04.2017

 

09.04.2017

Piti lähtee tänään torille loppukiriin. Mutta nyt on semmoinen yskä kolmen viikon toreil ja turuil seisomisesta, että ei ainakaan vielä jaksa lähtee.

Tässä ajattelen että, miltä tuntuu palata “arkeen”, mutta onneksi lapset tuovat ilon ja rutiinin. On enemmän aikaa lapsille ja vaimolle. Mopo kausikin on oven takana, vielä pikku viilaukset ja konttorille katsastukseen. Sitten tie vie …. ja putsaa päästä kaiken stressin jota vaalit on aiheuttanut.

Ai niin tänäänhän saa tietää onko mennyt läpi, jos ei onko semmoinen äänimäärä mihin muuten on tyytyväinen. Lähtökohtana on vähintään tuplata viimekerran äänet.

 

08.04.2017

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on jättänyt kirjallisen kysymyksen Kelan puhelinpalvelun maksullisuudesta. Vasemmistoliiton kansanedustajat katsovat, että puhelinpalvelun maksullisuus rokottaa kohtuuttomasti kaikista pienituloisimpia varsinkin nyt, kun Kelan toimeentulotukipäätökset ovat pahoin ruuhkautuneet.

– Toimeentulotuen käsittely Kelassa on ruuhkautunut pahasti. Käsittelyajat ovat pitkiä ja etuuskäsittelyn kiire johtaa virheisiin, joihin asiakkaat joutuvat hakemaan selvitystä puhelinpalvelun kautta, kansanedustaja Paavo Arhinmäki toteaa.

Kysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja Arhinmäki pitää julkisten palveluiden lähtökohtana saavutettavuutta ja maksuttomuutta. Puhelinpalveluiden maksullisuus kohdistuu Arhinmäen mukaan etenkin sellaisiin asiakkaisiin, joilla ei ole verkkoyhteyttä tai verkkoasiointiin tarvittavia pankkitunnuksia.

– Puhelinpalveluiden maksut kohdistuvat siis kaikkein pienituloisimpiin, jotka kaiken lisäksi joutuvat usein käyttämään kalliimpia prepaid-liittymiä.

– Puhelinpalveluiden kallis hinta voi johtaa pienituloisten ihmisten velkaantumiseen esimerkiksi pikavippien kautta. Kelan tarkoitus on tukea ihmisten toimeentuloa, eikä sen siksikään tulisi tällä tavalla vaikeuttaa pienituloisten taloudellista asemaa.

Vasemmistoliiton kansanedustajat kysyvät, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta Kelan puhelinpalvelu tai ainakin siihen jonotus olisi asiakkaalle maksutonta. 

 

07.04.2017 

Vasemmistoliiton kansanedustaja, ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja Silvia Modig kritisoi voimakkaasti suuria kauppakeskuksia suosivaa lakimuutosta. Eduskunta äänestää ensi viikolla muutoksesta maankäyttö- ja rakennuslakiin. Lakimuutoksessa höllennetään kaavoitusta, pienennetään ELY-keskusten valvontaroolia, helpotetaan rantarakentamista ja vapautetaan kaupan suuryksiköitä koskevaa sääntelyä.

– Keskustalaisministeri Tiilikainen tekee Helsingin kannalta todella huonoja ratkaisuja. Kun kauppakeskuksia saa rakentaa kauas tiiviistä yhdyskuntarakenteesta, lisääntyy autoilun tarve. Palvelut siirtyvät peltomarketin kylkeen, eikä lähiöissä asuvat lapsiperheet ja ikäihmiset enää pääse kävellen lähikauppaan tai apteekkiin.

– Helsinki pyrkii määrätietoisesti kehittymään joukkoliikenteen ja raideyhteyksien varaan. Kasvava suurkaupunki ei voi perustua lisääntyvälle autoilulle, mutta siihen tämä lakimuutos johtaa.

Modig on huolissaan kaavoitusta koskevan lainsäädännön sirpaleisesta uusimisesta.

– Maankäyttö- ja rakennuslaki on kohta 20 vuotta vanha, ja sitä on muuteltu vuosien saatossa usein. Pelkästään tällä hallituskaudella jo 6 kertaa. Kaavoituksen eri vaiheilla on jokaisella oma tärkeä roolinsa. Yhtä osaa ei voi muuttaa ilman, että menetetään jotain tärkeää. Nyt ympäristöministeriö on onneksi aloittanut lain kokonaisuudistuksen valmistelun. Tässä vaiheessa on myös turha tehdä maakuntatason tehtäviin muutoksia, kun maakuntauudistus on aivan ovella.

Lakimuutoksen jälkeen rakennuslupa voitaisiin myöntää yleiskaavan perusteella, eikä asemakaavaa tarvittaisi.

– Näin kuntavaalien alla haluan myös huomauttaa, että tämä muutos heikentää kuntien mahdollisuutta ohjata järkevää kaupunkirakennetta. Yleiskaavalla nimensä mukaisesti vedetään suuntaviivoja, ja asemakaavalla suunnitellaan tarkemmin, millaiseksi lähiympäristö muodostuu. Se on oikea kohta päättää rakennusluvasta. Yleiskaavan pohjalta myönnettävät rakennusluvat johtaisivat vain tulkintaerimielisyyksiin, valituksiin ja koko prosessin pidentymiseen.

– Kaiken muun lisäksi tämä muutos on täydellisessä ristiriidassa Suomen energia- ja ilmastopolitiikan kanssa, kun tarvetta autoilulle kasvatetaan. Muutokset maisematyölupaan ja rantarakentamiseen uhkaavat luonnon monimuotoisuutta.

 

06.04.2017 

(Paavo Arhinmäki)

Eduskunnan suuri valiokunta käsitteli hallituksen EU-vaikuttamisstrategiaa. Esitin, että valiokunta edellyttäisi vahvempaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta, tehokkaampaa verokilpailuun puuttumista, kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa, sekä ihmisoikeuksien toteutumista muuttoliikkeisiin vastaamisessa ja pakolaispolitiikassa.

***

Euroopan unionin jäsenyys on yli 20 vuotta ollut Suomen tapa hoitaa merkittävä osa kansainvälisistä kauppa- ja muista suhteista. Samalla jäsenyys on tukenut kansalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta. EU:n ulkopuolella Suomen vaikutusmahdollisuudet esimerkiksi maailmankaupassa tai ilmastopolitiikassa olisivat pienemmät.

Euroopan perimmäisiä ongelmia ovat tällä hetkellä pitkään jatkunut investointilama ja työttömyys, ilmastonmuutos seurauksineen, eriarvoisuuden kasvu, sekä kansallismielisyyden ja äärioikeiston nousu. Nämä osaltaan johtavat myös siihen, että EU ei ole pystynyt vahvistamaan luottamusta kansalaisten silmissä, rooliaan pehmeän voiman edustana maailmassa, eikä esimerkiksi riittävästi puuttumaan pakolaisuuden syihin.

Suomen on aktiivisesti kehitettävä EU:ta pohjoismaisten arvojen mukaiseksi yhteisöksi, joka edistää työllisyyttä, suojelee työntekijöiden oikeuksia globaalin talouden puristuksessa, suojelee hyvinvointipalveluita, kunnioittaa sotien ja vainon vuoksi pakoon lähteneiden ihmisoikeuksia, irtisanoutuu ääriliikkeiden väkivallasta ja rasismista, sekä edistää kunnianhimoista ympäristön- ja ilmastonsuojelua.

***

EU on vuosien mittaan pienin askelin tiivistynyt ja laajentunut uusille politiikan alueille. Kehitys ei herättänyt kansalaisten enemmistössä suurta vastustusta silloin, kun talouskehitys oli suhteellisen suotuisaa. Vasta yhteisvaluutta euron kriisin, vuosia jatkuneen talousahdingon, sekä talouskriisin väärän hoidon seurauksena unionin hyöty on laajemmin kyseenalaistettu. Oikeistopopulistit ovat hyödyntäneet ihmisten turhautumista ja etääntymistä EU-tason päätöksentekijöistä.

Eurooppa on siirtynyt ehkä pysyvästi hitaamman talouskasvun aikaan. Tuotantoa on siirtynyt halvemman työvoiman maihin. Vielä enemmän työpaikkoja on vienyt työn tehostuminen automatisaation kautta. Maiden ja alueiden sekä eri väestöryhmien välinen talouskehitys on epätasaista ja eriarvoista. Oikeistopopulistit ovat kääntäneet ihmisten huolen työpaikoista syytöksiksi maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita kohtaan. Populismin taustalla on myös tiedonvälityksen muutos: lehdistön sijaan ihmiset seuraavat maailmaa sosiaalisen median kautta, jossa kriittinen ajattelu voi hämärtyä.

Nyt Euroopan unionin jäsenmaissa vallankahvassa ovat pääsääntöisesti joko oikeistopuolueet tai oikeistopopulistiset puolueet, Suomessa molemmat. Näiden esittämät lääkkeet talouteen ovat olleet hyvinvointipalveluista ja koulutuksesta leikkaaminen, työttömien syyllistäminen ja maahanmuuttajien syyllistäminen.

Euroopan sisärajoja pystytetään uudelleen, jopa Pohjoismaiden välille, ja ihmisten vapaa liikkuvuus on kohta mennyttä. Vapaa liikkuvuus on keskeinen tekijä siinä, että Euroopan maiden välillä on yhteenkuuluvuuden tunnetta ja solidaarisuutta. Työntekijöiden, vaihto-opiskelijoiden ja muun liikkuvuuden rajoittuessa mantereen ihmiset tuntevat toisiaan entistä huonommin, ja ulkomaalaisia vierastetaan entistä enemmän.

Näillä lääkkeillä Euroopan tauti vain pahenee, ja eriarvoisuus kasvaa. Populistit jatkavat hyökkäystään demokraattisen yhteiskunnan instituutioita vastaan: kohteina ovat vaaleilla valitut päätöksentekijät, riippumaton oikeuslaitos ja vapaa media.

Valitettavasti Euroopan suuntana näyttää olevan yhteistyön sijaan kansallisvaltioiden omaneduntavoittelu ja keskinäinen kilpailu. Samalla kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien kunnioitus heikentyy. Esimerkiksi Turkin ja EU:n pakolaissopu on häpeällinen osoitus intressien yhteensovittamisesta ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta piittaamatta. Onko EU todellakin valmis luopumaan lyhytnäköisesti sen keskeisestä arvopohjasta: ihmisoikeuksista, demokratiasta ja sananvapaudesta?

Kuitenkin Eurooppa tarvitsee EU:ta juuri siksi, että esimerkiksi estettäisiin jäsenmaiden verokilpailu lyhytnäköisen kansallisen etunsa mukaisesti yhteistä etua vastaan. Sama pätee ilmastopolitiikkaan, kuluttajansuojaan, pankkisääntelyyn ja työntekijöiden oikeuksiin. Kaikki EU-sääntely ei suinkaan ole turhaa. Paljon puhutut ”normitalkoot” ja normien määrällinen vähentäminen hämärtävät sitä tosiasiaa, että kehittynyt talous ja parempi maailma tarvitsevat myös yhteisiä pelisääntöjä.

Suomen pitää EU:ssa tehdä kaikkensa, jotta yhteisellä lainsäädännöllä veroparatiisitalous lopetetaan. Euromaista Luxemburg ja Alankomaat kuuluvat pahimpien veroparatiisien joukkoon. Veroparatiisitalouden ja jäsenmaiden välisen tuhoisan verokilpailun torjumiseksi tarvitaan välttämättä Euroopan laajuisia minimitasoja verotukseen. Yritysveroihin tarvitaan yhteisiä sääntöjä. Nimellisillä veroprosenteilla ei ole merkitystä, jos veropohjat vuotavat, ja Euroopan maat kilpailevat sillä, kuka tarjoaa yrityksille eniten veroetuja.

Suomen tulisi myös ajaa sanktioita omistusten piilottamisesta hallintarekistereihin, ja Suomen hyvä malli on laajennettava koko Euroopan unioniin. EU:ssa toimivat yritykset on velvoitettava avaamaan tiedot niiden voitoista, työntekijöistä, varoista ja maksamista veroista maakohtaisesti. On säädettävä EU:n laajuinen rahoitusmarkkinavero. Tarvitaan myös kansainvälinen sopimus verokaavasta, jolla poistettaisiin ylikansallisilta yrityksiltä siirtohinnoittelun hyödyt. Kun monikansallisten suuryritysten verovuodot tukitaan, paranevat myös pienten ja keskisuurten yritysten toimintamahdollisuudet.

***

Ei näytä siltä, että Eurooppa olisi lähiaikoina palaamassa vanhalle kehityspolulleen jatkuvasti tiivistyväksi yhteisöksi. EU ei näytä etenevän kohti liittovaltiota. Sellaista valmiutta perussopimusten muuttamiselle ei jäsenmaissa ole. Unioni ei voi olla muuta kuin mitä jäsenmaat sen haluavat olevan.

Edessä voi sen sijaan olla eriytyvä kehitys unionin sisällä. Saksan ja Ranskan johtajat ovat jo ilmaisseet halunsa eri tahtia syvenevälle unionille. Keskeisten euromaiden halu tiivistää talouspolitiikan yhteistyötä on ymmärrettävää eurokriisiä vasten: tarvitaan parempaa varautumista ennen seuraavaa kriisiä. Tuleviin talouskriiseihin varautuminen ei kuitenkaan riitä, jos ei kyetä hoitamaan kriisien sosiaalisia seurauksia inhimillisesti.

Euroopan talous- ja rahaliitto EMU on oleellisesti erilainen kuin Suomen liittyessä siihen vuonna 1999, ja yhteisvaluutan rakenteelliset ongelmat ovat paljastuneet. Euro on valuuttana osoittautunut liian vahvaksi reuna-alueille, ja rahaliiton sisäiset epätasapainot luovat näille maille pysyvän rakenteellisen ongelman ja vaihtotasealijäämän.

Nykyisten talouskurisääntöjen mielekkyys on kyseenalaistettava, ja ryhdyttävä määrittelemään niitä EU:ssa uudelleen talous- ja työllisyyspolitiikan liikkumavaran lisäämiseksi. Talouskurin on voitava joustaa korkean työttömyyden vuoksi.

Euroopan keskuspankin tärkeimmäksi tehtäväksi on otettava työttömyyden vähentäminen ja korkean inflaation lisäksi on puututtava myös liian alhaiseen inflaatioon. Jäsenmaille on annettava mahdollisuus lainata rajoitetusti suoraan keskuspankista niiden omistusosuuden suhteessa.

Sijoittajanvastuuseen perustuva vahva pankkiunioni tarvitaan katkaisemaan pankkien ja valtioiden välinen kytkös, jonka seurauksena yksittäisen jäsenmaan veronmaksajat ovat vastanneet kriisipankkien pelastamisesta. Suunnitellut toimet eivät kuitenkaan riitä vaan tarvitaan järeämpiä keinoja. Tulevien pankkikriisien välttämiseksi myös investointi- ja talletuspankkitoiminta on erotettava toisistaan.

Suomella on oltava selkeä visio siitä, millaisen EU:n haluamme pitkällä aikavälillä. Samalla on syytä varautua EU:n vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin. Suomen ei tule tyytyä passiivisena reagoimaan asteittaisiin esityksiin ja myötäilemään komission huonoja esityksiä, tai pahimmillaan vesittämään komission hyviä esityksiä.

On tuettava sellaista kehitystä, jossa vahvistetaan edellytyksiä huolehtia tasa-arvosta ja demokratiasta, mutta jäädä pois sellaisesta kehityksestä, joka heikentää niitä. EU:n sisällä ei tule sallia esimerkiksi maiden keskinäistä verokilpailua kohti pohjaa, rasismia ja ihmisoikeuksien polkemista, tai työntekijöiden halpamyyntiä.

EU:sta on tultava vahvempi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäjä. EU:ssa on suurta eriarvoisuutta niin jäsenmaiden välillä kuin jäsenmaiden sisällä. Unionilla voisi olla – ja tulisi olla – suurempi rooli sosiaalisten ongelmien lievittämisessä. Unionitasolla jäsenmaat voisivat esimerkiksi yhdessä määritellä ja tukea toimeentulon perustasoja.

Oikeistopopulismia vastaan on toimittava satsaamalla koulutukseen kaikilla asteilla, vahvistamalla kansalaiskeskustelua ja kansalaisyhteiskuntaan ankkuroitua demokratiaa, sekä yleisradion julkisen palvelun tiedonvälitystä. Suomessa hallitus on kuitenkin toiminut kaikkia näitä tavoitteita vastaan: hyökännyt työntekijöiden sopimisoikeutta vastaan, leikannut koulutuksesta, kansalaisjärjestöjen rahoituksesta ja kyseenalaistanut Ylen riippumatonta asemaa.

***

EU:n on oltava vastuullinen globaali toimija ja edistettävä johdonmukaisesti esimerkiksi YK:n uusia kestävän kehityksen tavoitteita, jotka velvoittavat kaikki maailman maat edistämään sosiaalisesti oikeudenmukaista ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä. Mahdollisia lyhyen aikavälin kauppa- ja talouspoliittisia tavoitteita ei tule laittaa niiden edelle. Valitettavasti EU on muun muassa kahdenvälisillä kauppa- ja investointisopimuksillaan päinvastoin edistämässä maailmaa, jossa vahvat määräävät ja aito pyrkimys monenkeskiseen sopimiseen vähenee.

EU:n on otettava kansalaisten kritiikki kauppa- ja investointisopimuksia kohtaan vakavasti. Suomessakin Yhdysvaltojen ja EU:n välinen vapaakauppa- ja investointisopimus TTIP herätti laajaa kritiikkiä niin kansalaisissa, julkisessa keskustelussa kuin eduskunnassa. TTIP on nyt toistaiseksi jäissä, mutta yhtälailla ongelmalliset Kanadan ja EU:n vapaakauppasopimus Ceta sekä palveluiden kauppaa vapauttava TiSA etenevät. Niiden lisäksi EU:lla on meneillään useita muita sopimusneuvotteluita, joissa sovelletaan esimerkiksi ongelmalliseksi todettua investointisuojakäytäntöä.

Pariisin ilmastosopimus on saatettava voimaan ja toimeenpantava nopeasti. Suomen tulee edistää sitä, että EU kiristäisi päästövähennystavoitteitaan. Etupainotteinen toiminta avaa EU:lle markkinajohtajan aseman energiansäästön ja uusiutuvan energian kentällä. Uusiutuvien energialähteiden kuten biomassan kestävyyskriteerien on perustuttava tuoreimpaan tieteelliseen tietoon.

Suomen hallituksen biotalouslinjaukset ovat kuitenkin ristiriitaisia tämän tavoitteen kanssa. Biotalouden varjolla ei voi toteuttaa sellaista energiapolitiikkaa, joka johtaa metsien hiilinielun puolittumiseen. Voimakkaasti lisääntyvä puubiomassan käyttö energiantuotannossa tekee tyhjäksi päästövähennykset muilla sektoreilla.

Kierto- ja biotalous on valjastettava palvelemaan ilmastopäästöjen aitoa ja nopeaa vähentämistä, jotta ilmastonmuutos onnistutaan pysäyttämään ajoissa. Suomella ja Euroopalla on kaikki edellytykset selvitä kriisistä voittajana, kunhan tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostetaan sekä kotimarkkinoilla että kolmansissa maissa. Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on otettava tavoitteeksi EU:n puhtaan energian pakettia käsiteltäessä. Esimerkiksi energiatehokkuusvaatimusten tiukentamisella olisi monia positiivisia kerrannaisvaikutuksia.

***

Euroopan unionin ja Euroopan talous- ja rahaliiton on oltava ihmisille hyödyllinen projekti, ei demokratiaa kaventava tai järkevää talouspolitiikkaa estävä pakkopaita. Myöskään voimapolitiikkaan hyvinvoinnin kustannuksella turvautuvan ja arvaamattoman Venäjän ei pidä antaa provosoida EU-maita unionin militarisointiin, tai käyttämään unionia voimapolitiikan välineenä. Päinvastoin, talousyhteisönä EU:n on jatkossakin edustettava nimenomaan pehmeää vakauttavaa voimaa.

Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sektoreilla Suomen tulee huolehtia kansallisesta liikkumatilastaan. Myöskään jäsenmaiden keskinäistä avunantoa ja solidaarisuutta ei saa käyttää välineenä itse EU:n militarisointiin. Ratkaisu EU:n yhtenäisyyteen ei ole sotilasliitto – ei EU:n eikä Naton.

Euroopan turvallisuuden tunteen on lähdettävä ihmisten arjesta. Unioni on koettava puolustamisen arvoiseksi. Kovan turvallisuuden sijaan EU:n palattava juurilleen, ja tarjottava maille talousyhteistyötä ja suotuisaa talouskehitystä vastineeksi rauhasta. Tämä pätee niin suhteessa Lähi-itään, Venäjään, kehityspolitiikkaan, kuin hyvinvointilupaukseen EU-maiden omille kansalaisille.

(Lainattu teksti, Paavo arhinmäki)

 

05.04.2017 

Ruotsissa on saavutettu tänään viiden keskeisen teollisuusliiton yhteenliittymän työehtosopimusratkaisu.
Sopimus syntyi kun osapuolet hyväksyivät riippumattomien puheenjohtajien sovitteluehdotuksen.
Sopimus on kolmevuotinen ja vuotuinen korotus on 2 prosenttia. Lisäksi sopimuksella on sovittu yhteensä 0,5 % suuruisesta pääomistuksesta teollisuustyöntekijöitten joustavan varhaiseläkejärjestelmän rahoitukseen. Ruotsin kirjaustavalla kaksi prosenttia sisältää myös normaalin työeläkeosuuden, joten reaalipalkkojen korottamiseen ohjataan noin 1,8% vuodessa.
Eri liitot sopivat vielä yksityiskohdittain sopimuksen toteuttamisesta omalla alallaan.
Sopimuksen korotukset on tehty sekamuotoisesti siten, että 24000 eli alle 2500 euroa ansaitseville korotus tulee kruunumääräisen eli prosenttia suurempana.
Sopimuksen kolmas vuosi on irtisanottavissa, mutta muutoin sopimuskausi noudattelee tanskalaista mallia.
Osapuolet katsovat, että korotukset takaavat reaalipalkkojen nousun ja varmistavat Ruotsin kilpailukyvyn säilymisen

( Lainattu teksti)

 

02.04.2017

Ennakkoäänestys prosentti kello 12.00 vain 17.5% ……………..

Kaksi päivää enkkoäänestystä jäljellä, eli eikun äänestämään ………….

 nyt-tehdaan-turvallinen-arki.jpg

 

04.04.2017 

Kuntavaalien ennakkoäänestys on ollut kiitettävän aktiivista. Toivoa sopii, että vaali-innostus kantaa loppuun asti ja mahdollisimman moni suomalainen antaa äänensä kuntavaaleissa. Kuntavaaleilla on vaikutusta meidän kaikkien elämään. Kun astut ulos ovesta joka aamu, vaikuttavat kuntapolitiikan päätökset päivääsi. Kunnat vastaavat teistä ja niiden kunnossapidosta, joukkoliikenteestä, rakentamisesta ja asumisesta, päivähoidosta, kouluista, kirjastoista, terveyskeskuksista, liikuntapaikoista, vesijohtoverkostoista ja monesta muusta asiasta. Kuntapolitiikassa päätetään näistä kaikista asioista, eli kuntavaalien tuloksella on vaikutusta jokaisen jokapäiväiseen elämään. Käytä siis ääntäsi!

Kuntapolitiikalla on vaikutusta myös alueen työllisyyteen ja elinvoimaan. Oulussa on valitettavan korkea työttömyys, korkeampi kuin valtakunnassa keskimääriin. Erityinen ongelma on nuorisotyöttömyys. Onneksi suunta on ollut hieman paranemaan päin, erityisesti ICT-ala on noussut Nokian raunioista ja kärsii nyt jo työvoimapulasta. Tietenkään kunta ei globaalitaloudessa voi yksinään ratkaista työttömyyttä, mutta kuntapolitiikalla voidaan tehdä paljon. Työllisyys on olennainen kysymys myös kuntatalouden kannalta, sillä työttömyys vähentää kunnan verotuloja ja lisää menoja.

Kunta voi omalla toiminnallaan tukea alueen työllisyyttä epäsuorasti ja suorasti. Epäsuorasti kunta voi tukea työllisyyttä hankintapolitiikalla. Kunnat käyttävät Suomessa vuosittain miljardeja euroja erilaisina hankintoina, joten hankintapolitiikalla on merkittäviä vaikutuksia työllisyyteen ja elinkeinoihin. Olisi tärkeää, että hankintoja tehtäessä pyrittäisiin erilaisilla laatukriteereillä ja hankintoja pilkkomalla ohjaamaan hankintoja paikallisille pienille ja keskisuurille yrityksille. Lisäksi hankinnoilla voidaan tukea uusien innovaatioiden ja ratkaisujen syntymistä alueen yrityksiin. Tämä tukee yritysten kasvun edellytyksiä. Hankinnoissa pitää myös edellyttää vastuullisuutta: ympäristövastuuta, verovastuullisuutta ja työehtojen kunnioittamista. Vastuullisuuden vaatiminen hankinnoissa suosii yleensä myös rehellistä suomalaista yrittäjää ja luo kotimaista työtä.

Kunta voi tukea alueen työllisyyttä ja elinvoimaa epäsuorasti myös varmistamalla, että alueella on riittävästi ja alueen elinkeinoelämän tarpeisiin vastaavaa koulutusta. Koulutettu ja osaava työvoima on monen yrityksen toiminnan elinehto. Lisäksi kunnan asunto- ja kaavoituspolitiikka vaikuttaa elinvoimaan. Jos alueella on riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja, on yritystenkin helpompi saada työvoimaa. Sujuva kaavoituspolitiikka varmistaa yritysten toimipaikkojen saannin. Työvoiman saatavuutta edistää muutenkin toimivat julkiset palvelut ja viihtyisä asuinympäristö sekä harrastus- ja vapaa-ajanvieton mahdollisuudet ja tapahtumat. Kunnat myös järjestävät elinkeino- ja yrityspalveluita ja neuvontaa. Tärkeää on, että tuki vastaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tarpeisiin, sillä niihin syntyy suurin osa uusista työpaikoista.

Kunta voi vaikuttaa työllisyyteen myös suoraan, sillä kunnilla on osittainen vastuu työllisyyden hoidosta. On kaikkien etu, että kunnat harjoittavat aktiivista työllisyyspolitiikkaa ja pyrkivät järjestämään pitkäaikaistyöttömille työmahdollisuuksia tai heidän tarvitsemaansa tukea ja kuntoutusta. Tärkeää on myös estää erityisesti nuorten työttömyyden pitkittyminen. Oulu maksaa vuosittain valtiolle pitkäaikaistyöttömyyden ”työllisyyssakkoja” miljoonatolkulla. Vasemmiston mielestä näillä rahoilla tulisi järjestää mieluummin palkkatukityömahdollisuuksia kuin maksella sakkoja valtiolle. On tärkeää, että nuorille tarjotaan kesätyömahdollisuuksia ja estetään syrjäytymistä sosiaalisella tuella, sillä nuorten työelämästä syrjäyttäminen tulee kalliiksi, niin inhimillisesti kuin kansantaloudellisestikin. Nuorisotyöttömyyden hoitamisen kannalta olennaista on myös se, että kaikille nuorille löytyy peruskoulun jälkeinen opiskelupaikka. Toisen asteen koulutusta vaille jääminen on nuorille varmin tie työttömyyteen.

Hyvät ja saavutettavat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat olennainen kysymys myös työllisyyden kannalta. Osalla työttömistä on terveys-, mielenterveys tai elämänhallinnan ongelmia, jotka tosiasiallisesti estävät työllistymisen. Jos näitä ei hoideta, ei työllistyminenkään usein onnistu. Hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut ovat myös työllisyyspolitiikkaa.

Kunta työllistää ison määrän ihmisiä: opettajia, sairaanhoitajia, vihertyöntekijöitä, lääkäreitä, keittäjiä, siivoojia, sihteereitä, vahtimestareita jne. Kunnan työntekijät tekevät palvelut. On tärkeää, että kunta on hyvä työnantaja ja ottaa työntekijät mukaan työn ja palveluiden kehittämiseen. Hyvinvoivat, osaavat ja motivoituneet työntekijät tekevät työnsä paremmin ja tehokkaammin, joten työhyvinvointiin panostaminen on myös kuntatalousteko.

 

 

Äänesi vaikuttaa – käytä sitä

Nyt jos koskaan olisi aika antaa tulevissa kunnallisvaaleissa kansan syvien rivien äänen kuulua, että saataisiin luotettavat pienten ihmisten puolella olevat ihmiset kunta puolelle päättämään asioista, niin että heikompaa ei aina sorrettaisi … tämän maan oikeisto politiikan yksinvaltius on lopetettava.

 

Viisaat on tutkineet äänestyskäyttäytymistä, eli mitä pienempi äänestysprosentti on niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä oikeisto kahmii äänet. Oikeistolaisten äänestysinto johtuu tietenkin siitä, että saavat pidettyä ” ansaitut edut ” vaikka nämä edut tulisi jakautua tasapuolisesti vauvasta vaariin koskematta yhteiskuntaluokkaa johon kuuluu.

 

Ihmisten joiden elämä on päivästä toiseen ”henkiinjäämistaistelua” ja Jota on jatkunut vuositolkulla, he eivät välttämä enää usko asioiden muuttumiseen, ja jättävät äänestämättä. Heidät tulisi tulevissa vaaleissa tavoittaa ja saada äänestämään vasemmistoa joka oikeasti on ajanut heidän asioita vuosikausia…………

 

itse kun aloin alustavasti tekemään vaalimateriaalia, huomasin että eipä noita neljä vuotta vanhoja mainoksia paljon tarvitse muuttaa, koska suurin osa asioista ei ole muuttunut parempaan suuntaa …………..

Jätä vastaus